Jo ennenkuin kumpikaan – isäni tai minä – aloitimme sukututkimusta, niin isäni kertoi tarinaa, että Stark -sukunimiset henkilöt olisivat alkuaan Skotlannista ja sukunimi olisi sieltä peräisin. En tiedä, onko monenkin sukupolven tarina, vai oliko vain isäni mietintää. Tällaiset jututhan sitä antavat vauhtia sukututkimuksiin ja kyllä tuosta Stark-sukunimestä näkyy kirkonkirjoissa myös muotoa Starck.
Vaikka olen tehnyt sukututkimusta vuodesta 1997 lähtien ja ratkaisu on esitetty Hugo Lagströmin Genos-lehden artikkelissa peräti jo v. 1957, niin minulle ratkaisu selvisi vasta muutama vuosi sitten.
Anna Stark (s. 18.7.1881 Kullaa) oli isäni isänäiti, josta avioliiton myötä tuli Lehtilä. Aika pian osoittautui, että sukunimen on ottanut sepäksi Siikaisissa ryhtynyt Annan isänisä Karl Stark (s. 16.1.1794 Kalvola), joka ilmeisesti “lainasi” sen Starkin talon väeltä. Tämä siikaislainen talo on käyttänyt nimeä aikaisemmin kuin Karl. Liekö ollut sepän paja Starkin mailla, siitä ei ole tietoa. Hylkäsin skotlantilaistarinan tuolloin mielikuvituksen tuotteena.
Parisen vuotta sitten teetätin itselleni DNA tutkimuksen. Sen maajakauma yllätti. Lähinnä kaipasin todisteita Vallooni-taustastani esi-isäni Eric Corellin (s. 30.5.1697 Ramnäs, Ruotsi) kautta. Oheisessa kuvassa on tulokset maajakaumasta. Selvää oli tuon Vallooni-yhteyden perusteella, että minulla oli Ruotsiin yhteyksiä ja lähes kaikilla suomalaisilla löytyy enemmän ja vähemmän yhteyksiä Itä-Eurooppaan. Mutta Brittein saaret yllättivät.
Jatkoin tutkimuksiani ajatellen, että kaipa tuo geeniperimä jotenkin Ruotsin Corellien kautta lienee tullut sukuun, kunnes palasin selvittelemään Anna Starkin taustoja. Hänen äitinsä sukuhaara oli vielä osin tutkimatta, kun odottelin Siikaisten rippikirjojen ilmestymistä nettiin. Sillä välin oli paljon muutakin tutkittavaa.
Anna Starkin äidinäidinäiti oli Lisa Henricsdr (Liisa Heikintytär) Granholm s. 25.10.1790 Siikainen. Hänen isänsä Henric Thomasson Granholm (s. 16.1.1745 Pori) oli porilaisen porvarin Thomas Granholmin (s. 14.10.1710 Merikarvia) ja porvarin tyttären Anna Moliisin (s. 21.1.1715 Pori) lapsi. Henric toimi merimiehenä ja siksi Siikainen oli hyvä asuinpaikka. Tuo ammatti ei tuonut menestystä ja lapset olivat lähinnä torppareita ja näiden puolisoita tai palkollisina eri taloissa.
Anna Moliisin isä oli Carl Moliis s. 1678, hänen isänsä oli Johan Moliis s. n. 1637, hänen isänsä oli taasen Aleksander Moliis ja hänen isänsä oli Volter Moliis s. n. 1550 paikkeilla. Volter Moliis käytti lisänimeä “Skotte”.”Wolter Moliis (Molitz) oli suvun ensimmäinen edustaja Suomessa. Koska hän joskus esiintyy nimellä Wolter Skotte, niin hän oli nähtävästi skotlantilaista alkuperää. Hänet mainitaan porilaisena porvarina jo 1600 ja oli kuninkaallinen lohenkalastaja Lammaisten koskella 1609. Koskella on nykyään Harjavallan vesivoimalaitos. Hän omisti Ulvilan Vanhassakylässä kolme tilaa, joista muodostettiin Trumetaarin ratsutila; sitä sanottiin joskus Voltteriksi. Hänet myös mainitaan Ulvilan nimismiehenä 1625. Valtiopäivämies hän oli vuonna 1629. Wolter kuoli vuonna 1636.” (Suora lainaus FM Hugo Lagströmin artikkelista).
Olisiko joku sukutarina voinut kestää vuosien saatossa näin monta sukupolvea vai oliko kyseessä sattuma, että Starck-nimi oli mielikuvitellusti päätelty olevan englanninkielinen?
Miten sitten skotlantilainen oli päätynyt tilanomistajaksi ja lohenkalastajaksi Suomeen? Tiedetään, että mm. Juhana-hettua olisi vielä herttuana ollessaan veljeään vastaan taistellessaan kutsunut sotaväkeä Skotlannista avukseen. Palkkioksi luvattiin läänityksiä. (lähteenä vaikkapa Ville Zilliacus: Vanha Rakas Eurooppa. 1989 Tammi, jota en kuitenkaan ole itse lukenut ). Juhanasta tuli kuningas vuonna 1568. Volter oli ehkä liian nuori noihin joukkoihin. Sukutarinaa ei ole säilynyt siitä, mikä toi Woltterin Suomeen, enkä ole nähnyt siitä muitakaan selvityksiä.
Oheisesta Hugo Lagströmin Genoksessa v. 1957 julkaistussa artikkelissa “Lisiä Moliis-suvun sukuluetteloon” voi lukea lisää Moliis-suvun asemasta Porin seudulla.
(Päivitetty 21.5.2017)