Tulipalo vei kirkonkirjat, sinnikäs sukututkija jatkaa henkikirjoilla

noormarkun uusi kirkkoKuvassa Noormarkun uusi kirkko, jossa isovanhempani Anja ja Toivo Heikkilä vihittiin 30.7.1939.

Noormarkun kirkko paloi vapaussodassa maaliskuun lopulla vuonna 1918 venäläisten sotilaitten siihen ampumista räjähtävistä kuulista, jolloin Noormarkun rippikirjat 1747-1805 ja historiakirjat 1744-1829 tuhoutuivat tulipalossa. Samoihin kirjoihin oli myös kirjattu pomarkkulaisten merkintöjä. Pomarkun osalta oli omat kirkonkirjat aloitettu 1804 alkaen, joten siellä puuttuva ajanjakso on hieman pienempi. Puuttuvien kirkonkirjojen tilalla on mahdollista käyttää mm. henkikirjoja apuna.

Olen kirjannut ajanjaksolla 1750-1807 Noormarkun kappelin alueen henkikirjoissa (sisälsi Noormarkun ja Pomarkun alueet) esiintyneet nimet Exceliin ja pyrkinyt muiden sukututkijoiden tutkimusten ja muiden seurakuntien tietojen perusteella täydentämään tietoja. Alkuperäinen Excel-tiedosto ilman näitä omia täydennyksiä on jaossa mm. Facebookissa Satakuntalaiset suvut –ryhmän tiedostoissa.

Linkki Facebook-ryhmän henkikirjatiedostoon:

https://www.facebook.com/groups/satakuntalaiset.suvut/586236561443922/

Eteeni onkin tullut niin paljon uusia löytöjä, että on aika miettiä, kuinka saattaa kaikki tämä tieto myös muiden sukututkijoiden käyttöön ja osittain siksi avasin nämä nettisivuni. Menossa on vertailu vaihtoehtoisista tavoista esittää tiedot netissä ja etsin parhaillaan mielestäni sopivinta ratkaisua siihen. Vastaavalla analyysilla Raimo E. Harju on tuottanut tuon lähdeluettelossakin alla mainitun luettelon Pomarkun väestöstä 1804-1809.

Toki kaksinkertaisen työn välttämiseksi tähän omaan selvitystyöhöni on käytetty apuna Harjun tuloksia. Harju käyttää apunaan myös muita mahdollisia lähteitä, jonka vuoksi hänen tutkimustuloksensa on varmasti oikeampia, jos niissä on ristiriitaa omiin esittämiini. Mielelläni otan sitten kaikenlaista poikkeamista omiin havaintoihini nähden perusteltuja kommentteja vastaan, niin pääsen parantamaan johtopäätöksiäni.

Tutkimustulokset voivat tarkentua, koska eri tutkijoiden lähestymisreitti kohti tiettyä henkilöä saattaa olla erilainen ja tällöin käytössä voi olla informaatiota, jota toinen toiselta suunnalta lähestyvä ei ole vielä havainnut tai ei pysty havaitsemaan. Siksi tutkijoiden kannattaa jaella ja vaihdella tutkimustuloksiaan myös keskenään. Loistava paikka näihin tiedonvaihtoihin ovat erilaiset sukututkijoiden keskusteluryhmät.

Lähteitä:

Raimo E. Harju: Pomarkun ja Noormarkun kylien seurakunnallinen väestökirjanpito 1800-luvun alkuun asti, Genos 64(1993), s. 73-75, 88.

Raimo E. Harju: Kuka kukin oli Pomarkussa 1804-1809 moniste, päivätty tammikuu 2014

Sukututkimusta vuodesta 1997

Kangasniemi

Isäni sen aloitti. Jo pienestä pojasta pitäen hän oli vieraillut sukulaisten luona ja kuunnellut ihmisten tarinointia. Häntä kiinnosti menneisyys.

Asuimme pienessä Pomarkun kylässä ja siellä isälleni tuli kiistaa siitä, olisiko hän sukua yhdelle kantatalolliselle vai ei. Mistä ihmeestä hän oli siitä niin varma? Oliko joku vanhempi ihminen tarinoinut tai kertonut aikoinaan olevansa sukua? Koskapa toinen osapuoli ei uskonut, niin isäni lähti tätä todistamaan ja tilasi kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen. Kun virkatodistus oli tehtävänsä tehnyt, hän antoi sen minulle ja yhtäkkiä minulla oli pieni alku menneisyyteen aina pitkälle 1800-luvun puolelle asti.

Pomarkkua koskevat vanhimmat kirkonkirjat ovat palaneet aikoinaan yhdessä Noormarkun kappelin kirkonkirjojen mukana, joten tuossa virkatodistuksessa ei ole tietoja kuin mitä 1804 alkaen pidetyistä kirkonkirjoista löytyi. Mutta se on pysynyt tallessa ja tuossa kuvassa se on. Se on päivätty 20.7.1995.

Sukututkimusopas löytyi appiukon kirjahyllystä ja ensimmäisen arkistokokemuksen mikrofilmikorttien pariin tein Turun kaupunginkirjastossa v. 1997. Löysin virkailijan avustuksella saman tiedon kuin mitä virkatodistuksessa oli ja otin siitä aukeamasta mustavalkoiset valokopiot. Nuo valokopiot olivat suuri innostuksen lähde, sillä kotona katselin ja opiskelin tulkitsemaan sitä rippikirjan sivua ja pääsin lukemaan siitä perheen muidenkin jäsenten nimiä. Nekin kopiot olivat näköjään vielä mapeissa olleet tallessa ja pääsivät mukaan kuvaan.

Virkatodistuksesta näkyy “äiti: Johanna”, valokopiosta taasen hänen isänsä perheen poikana: Matti Matinpoika s. 24.8.1802 Pomarkku ja isovanhempansa Matti Matinpoika Kangasniemi s. 9.6.1779 Pomarkku ja Johanna Juhanpoika Kangasniemi s. 14.7.1780 Pomarkku. Olin onnekas, ensimmäisellä istumalla pääsin jo 1700-luvulle.

Pakkohan sitä sitten oli päästä lisää tutkimaan. Siitä se sukututkimus alkoi ja ennen kaikkea historian lukeminen. Kyllähän sekin kiinnosti, millaista mahtoikaan näiden ihmisten elämä olla 1700-luvulla.