Tältä se näyttää, katsoppa kuvaa. Klikkaa vaikka isommaksi.
Kun olen ensin tallentanut nimet (mustalla) jokaisesta henkikirjasta, niin sitten merkitsen nimen perään omat perustietoni henkilöstä (punaisella) ja siitä sitten seuraan, minä vuonna henkilö vaikkapa vaihtaa riviä. Esim. Liisa-tyttären kohdalle olen kirjoittanut aikasarjan päätteeksi, että on myöhemmin Laviassa vaimona. Valpuri ja Kaisa taasen oletettavasti ovat nuo v. 1789 kaksi vaivasta vanhusta, eli vaikka aikasarja katkea, kumpikaan ei vielä kuole.
Leena-vaimo ei ole enää v. 1787 henkikirjoitettu, joten hän on oletettavasti silloin viimeistään kuollut. Minulla on oma päätelmäni, että nämä kirjat koottiin Noormarkun kappelissa keväisin, joten keväällä 1786 Leena-vaimo oli ainakin vielä hengissä. Annan ihmisille elinikää, laitan aina maksimaaliset arviot eli laitan hänen kuolleeksi noin vuonna 1787, jospa se tapahtui alkuvuodesta. Samoin syntymävuosissa pidennän taasen vanhempaan vuoteen päin.
Kun lapsi-titteli muuttuu tyttäreksi tai pojaksi, niin lapsi on täyttänyt 15 vuotta. Siitä voi arvioida myös syntymävuosia. Pitää vain osata vähennyslaskua. Ilmeisesti kun tuohon aikaan ihmisten ikiä ei niin tarkkaan muisteltu, niin rippikoulu ratkaisi tuon rajan. Se oli kaiketi selvä rajapyykki. Joillakin lapsilla on näet ihan selvästi tuo titteli muuttunut vasta 16- tai jopa 17-vuotiaana. Liekö olleet vähän kovapäisempiä oppimaan rippikoululäksynsä. Ja saattoihan sillä, että lapsen vanhenemisikää venytettiin, vaikuttaa siihen, että vältettiin vielä vuoden tai pari verojen maksut hänestä.
Tässä tämä helpommillaan. Mutta käytäntö ei aina mene ihan näin nätisti. Henkikirjan nuo mustat tekstit siis on saatavilla mm. suljetussa (pitää ensin hakea jäsenyyttä) Satakuntalaiset Suvut -nimisen fb-ryhmän tiedostoista. Sieltä se on ladattavissa excelinä. Tässä vielä linkki, aineisto on listassa:
https://www.facebook.com/groups/satakuntalaiset.suvut/files/