JAANA LEHTILÄ

Isäni sen aloitti. Jo pienestä pojasta pitäen hän oli vieraillut sukulaisten luona ja kuunnellut ihmisten tarinointia. Häntä kiinnosti menneisyys.

Asuimme pienessä Pomarkun kylässä ja siellä isälleni tuli kiistaa siitä, olisiko hän sukua yhdelle kantatalolliselle vai ei. Mistä ihmeestä hän oli siitä niin varma? Oliko joku vanhempi ihminen tarinoinut tai kertonut aikoinaan olevansa sukua? Koskapa toinen osapuoli ei uskonut, niin isäni lähti tätä todistamaan ja tilasi kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen. Kun virkatodistus oli tehtävänsä tehnyt, hän antoi sen minulle ja yhtäkkiä minulla oli pieni alku menneisyyteen aina pitkälle 1800-luvun puolelle asti.

Pomarkkua koskevat vanhimmat kirkonkirjat ovat palaneet aikoinaan yhdessä Noormarkun kappelin kirkonkirjojen mukana, joten tuossa virkatodistuksessa ei ole tietoja kuin mitä 1804 alkaen pidetyistä kirkonkirjoista löytyi. Mutta se on pysynyt tallessa ja tuossa kuvassa se on. Se on päivätty 20.7.1995.

Sukututkimusopas löytyi appiukon kirjahyllystä ja ensimmäisen arkistokokemuksen mikrofilmikorttien pariin tein Turun kaupunginkirjastossa v. 1997. Löysin virkailijan avustuksella saman tiedon kuin mitä virkatodistuksessa oli ja otin siitä aukeamasta mustavalkoiset valokopiot. Nuo valokopiot olivat suuri innostuksen lähde, sillä kotona katselin ja opiskelin tulkitsemaan sitä rippikirjan sivua ja pääsin lukemaan siitä perheen muidenkin jäsenten nimiä. Nekin kopiot olivat näköjään vielä mapeissa olleet tallessa ja pääsivät mukaan kuvaan.

Virkatodistuksesta näkyy “äiti: Johanna”, valokopiosta taasen hänen isänsä perheen poikana: Matti Matinpoika s. 24.8.1802 Pomarkku ja isovanhempansa Matti Matinpoika Kangasniemi s. 9.6.1779 Pomarkku ja Johanna Juhanpoika Kangasniemi s. 14.7.1780 Pomarkku. Olin onnekas, ensimmäisellä istumalla pääsin jo 1700-luvulle.

Pakkohan sitä sitten oli päästä lisää tutkimaan. Siitä se sukututkimus alkoi ja ennen kaikkea historian lukeminen. Kyllähän sekin kiinnosti, millaista mahtoikaan näiden ihmisten elämä olla 1700-luvulla.